Aika pitkä tauko, ei ole ollu mitään syytä kirjoittaa. Ei mene mihinkään suuntaan. Kilo tippui pois, mutta tuntuu että nousee taas. Pelottaa. Ruoka pelottaa.
Vaihdoin vaakaan patterit. Ne loppuivat. Ensin luulin että vaaka olisi mennyt sekaisin, mutta onneksi ei ollut. Olisi tullut paniikki.
Vappu, ja paljon rasvaa. Munkkeja, simaa, porukat paistaa makkaraa. Rasvaa, rasvaa, rasvaa.
Tuleeko tästä nyt mitään?
Tänään lenkille, sovittiin kaverin kanssa että mennään. Ei hän mitään laihtua halua, vaan se lenkki kuuluu kunto-ohjelmaamme, jotain hyötyä siitäkin, tosiaan. Pääsee lenkille, ilman että kukaan ihmettelee miksi. Ei kukaan kysele haluanko laihduttaa. He luulevat etten.
Koulussa jotkut on alkanut hiukan epäillä, sain vihdoinkin epäilykset häviämään, väitin ostaneeni suklaata ja syöneeni koko levyn kerralla, vaikka se ei tosiaankaan tulisi mieleeni, ei enää. Joskus olisin voinut tehdäkin niin, mutten enää, en edes ymmärrä miten voisin.
Pääsiäinen hiukan pelottaa. Onneksi en edes pidä mämmistä, eikä tee edes mieli enää suklaata, ei oikeastaan muutakaan hyvää. Ruokaakin vain minimi. Tällä hetkellä syön kaksi kertaa päivässä, pitäisi ehkä lisätä se kolmas ateria, vaikka aamupala. Koska iltapäivään en uskalla lisätä mitään, ellei ole treenejä illalla, silloin syön iltapäivällä. Iltapäivällä ahmiminen tulee niin helposti, huomaa yhden aterian jälkeen miettivän mitä voisi syödä seuraavaksi... ja siinä sitten huomaa syöneensä ihan järkyttävästi. Aivan liikaa.
Nyt pärjään jo vähemmällä ruoalla, en edes haluaisi syödä enempää. Pärjään näin. Tulen täyteen jo pienestä määrästä, ja kaikki herkut kammottavat minua, en edes halua niitä Haluan ne vain pois, haluan pois karkkihyllyltä, haluan etten joudu syömään mitään hyvää. Mitään suklaata tai muuta. Rakastan tätä. Olen laihtunut jo kilon. Kilo on minulle saavutus.
Miten te kaikki, jotka onnistutte, teette sen? Miten ihmeessä. Haluaisin itsekin onnistua, muta ei, vaaka näyttää joka päivä samaa, joka hetki, tai enemmän. Syön niin ettei menisi säästölle, mutta silti ei mitään käännettä, ei pientäkään numeroa, ei kuin viimeksi oli 100 grammaa, ja moni puhuu kiloista, en jaksaisi enää. Pakko.
Voiko joku neuvoa? Edes jotain pientä neuvoa, sain jo sen että kannattaa juoda muutakin kuin vettä, esim light mehuja ja limsoja aina joskus... mutta muita?
Tänään oli aika hyvä päivä, kävin kaupassa rääkkäämässä itseäni, mutta huomasin ettei se enää ollut rääkkäystä, kävelin tahallani ainakin neljä kertaa karkkihyllyjen poikki, kuuntelin pussien rapinaa ja yritin haistella niitä. Kävelin myös sipsien ohi ja melkein haistoin ne. Mutta oli pakko lähteä, tuli huono olo, henkisesti ainakin. Ennen olisin halunnut syödä ne kaikki, enää ei tehnyt mieli mitään. Tuli jotenkin olo, ettei enää ole mitään millä rääkätä itseään, rangaista. Tai on, kokonaan syömättä jättäminen, mutta ei sekään tunnu pahalta, tuntuu oikeastaan paremmalta kuin syömisen jälkeinen olo.
En ole ollut anailussa kauaa mukana niin selkeästi, kuulinkin anailusta vasta kun telkkarista tuli joku juttu siitä, mutta silloin tajusin että se on minun juttu, ei ole muuta. Tavallaan tuntuu paremmalta kuin aikoihin. Nyt on joku paikka minne kertoa saavutuksista ja epäonnistumisista. Minua voi väittää wannabe anaksi, mutta itse uskon vahvasti että tätä olen etsinyt kaikki ne ajat kun olen halunnut laihtua.
Kiitos kun tuette minua, edes jonkin verran, vaikka itselleni tätä kirjoitan, niin kyllä tätä silti saa lukea ja kommentoida!
Me tehdään se yhdessä!!
Miten voi olla perjantai, en huomaa mitään. En tajua sitä ennenkuin bussissa, kaverit hokevat viikonloppua. Koko viikko on mennyt ruoassa, ajatukset ovat olleet kiinni siinä miten syön, mitä syön, paljonko syön ja mikä on liikaa. Niinkuin taisi mennä jo edellinen. Ja sitä edellinen. En edes muista montako viikkoa. Muut ajatukset ovat kyllä olemassa, mutta mitä muuta tavoiteltavaa maailmassa on kuin laihuus ja kauneus. Onko mitään?
Haluaisin olla laiha ja kaunis, haluaisin että kaikki katsoisivat vartaloani ja haluaisivat olla yhtä laihoja kuin minä. Haluaisin käyttää pieniä vaatteita, minulle sopivina.
Nykyään kun syön, tulee heti kauhea morkkis, ei olisi taaskaan pitänyt syödä. En halua lähteä siihen bulimia kierteeseen, mistä moni puhuu. En halua että henkeni haisee ja että hampaani menevät pilalle. Haluan vain laihtua, mutta en huomaa mitään eroa viime viikkoon, lihoan vain. Miksi en osaa? Miksi sen pitää olla niin vaikeaa. Haluan laihtua, haluan olla suosittu ja haluan että pojat pitävät minusta edes vähäsen. Nykyään kaikki katsovat makkaroitani ja sanovat mikä läski. En halua olla enää tämä, haluan uuden vartalon. Tietääkö kukaan mitään kauppaa mistä ostaa uusi vartalo? Ja muita ruumiinosia?
Voiko joku auttaa minua. En saa mistään muualta kuin netistä tukea. Kaverit nauravat karkki ja suklaalakolleni joksi tätä kutsun. Ei heille mitään voisi kertoa. Ei kenellekään kuka ei ole samaa mieltä itsekin.
